Henkinen ja fyysinen semmonen. En oo uurenvuoren jäläkhen ottanu paljo mitään. En teheny mitään varsinaista raittiuslupausta, ei vain oo tullu juotua. Perjantaina oli yks tyttökaveri saunomasa meillä ja otethin siinä sitte muutama saunajuoma. Mies oli ihan varma, että me tehään lähtyä kylille, ja niihän siinä kävi. Suunnathin lähikuppilhan josa laulethin karaokea (tai siis  minä lauloin ja kaveri kahteli), maistethin muutama meille uus drinksu ja naurethin yhelle vahavasti päihtynhelle naisihimiselle, joka keikisteli hihaton paita navan yläpuolelle käärittynä yksinhän tanssilattiaa ympäröiville peileille. Hohhoijaa. Millonkahan sitä oppis, että hauskaa voi olla selevinki päin.

Lapset oli lauantaina yökyläsä kuka misäki. Olthin Miehen kans ulukona syömäsä. Kauhialta tuntu vierä pienimmäinen kummeilhen yökylhän, ko ei se oo ollu ko pari kertaa koko elämänsä aikana lapsenvahin kans. Ei siis olla kovin ahkeria käymhän ulukona yhesä. Minä kyllä ravaan kaiken maailman kissanristiäisisä, salilla, ravintoloisa ja misä millonki. Mies on sen verran minua vanhempi ettei se jaksa enää lähtiä mihinkään hyphyn. Se mieluummin istuu kotona ja kahtoo televisiua tai lukee jotain hyvää kirijaa. Se on mulle isselle ihan sama. Jos ei se isse halua tulla mukhan, en mää rupia sitä pakottamhan. Ei siitä tuu ko riitaa. Sille on kans ihan sama, että minä mennä viipotan pitkin poikin. Kyllä se sitte sanoo ko alakaa mennä vähän överiks. Niin se sitte meni lauantaiki viihthellä. Mies meni saunhan ja minä kylille taas.

Semmonen mää oon. Mullon kolome lasta ja Mies, ja niin perkeleen levoton mieli että...